Menneisyyden muistot

No onpas syvällinen otsikko. Tänään olisi luvassa kuvatarinaa. Vihdoin ja viimein. Ja tähän se sitten loppuukin:D Mutta olkaa ylpeitä että edes jaksoin kuvata sen. Ja ensi postauksen olisi tarkoitus olla juhlapostaus/1 vuotis postaus :) Okei tarinaan.

 Ginny: *Nukkuu terassilla*

 Regina:"Ginny, minulla on asiaa."

 Ginny:*Tuhisee*

 Regina:"No ei se mitään voin kertoa näinkin. Tämä liittyyn meihin molempiin."

(laittakees soimaa)

 Monta vuotta sitten työskentelin hienossa kartanossa, jonka omistivat Akimitsut.

 Olin hovineitinä siellä.

 Tein työni hyvin ja minuun luotettiin. Mutta en ollut tavallinen hovineiti...

 ...olin noita.

 Hoidin kartanossa pientä tyttöä nimeltä Ginny.

 Hänellä oli ihana luonne ja pitkät vaaleanpunaiset hiukset.

 Mutta kun vanhemmat saivat tietää oikeasta minästäni...

 ...he ajoivat minut pois.

 Kukaan muu ei välittänyt minusta paitsi Ginny.

 Joten en tietenkään voinut jättää häntä.

 Pakenimme yhdessä Tokioon, mutta siellä meidät saatiin kiinni. Sillä välin Ginnyn isän yhtiö oli mennyt konkurssiin ja molemmant vanhemmat tehneet itsemurhan, Ginny ei palaisi ainakaan sinne. Hänet vietäisiin eurooppaan lähimmän sukulaisen luokse.

 Tein Ginnylle muistiloitsun jottei hän muistaisi minua.

 Mutta vuosien jälkeen ikävä kasautui liian suureksi ja lähdin etsimään häntä.

Loitsu heikkeni mitä lähemmäksi Ginnyä pääsin.

 Ginny:*Avaa silmänsä* . "Muistan kaiken, minä muistan!"

 Regina:"Anteeksi kaikesta Ginny."

 Ginny:"Saat, tosin tuo noita juttu oli vähän karmiva, mutta tiedän ettei ikinä satuttaisi minua tai ystäviäni."

 Ginny:"Siskoja?"

 Regina:"Siskoja!"

Siinä oli menneisyyden salat.

Kiitos!